Tikelo on päättänyt aloittaa uuden blogiperinteen uuden vuoden kunniaksi. Jatkossa jokainen hallituslainen kirjoittaa pienen pätkän omasta elokuvamaustaan ja suosikkielokuvistaan. Tikelo on onnekas, sillä hallitus koostuu hyvin erilaisista persoonista, joilla on hyvin erilaisia mielipiteitä siitä, mikä on hieno elokuva. Toki tietyt klassikot ovat vaan niin loistavia, etteivät ne mielipiteitä jaa.
Hallitus on päätynyt siihen, että luonnollinen tapa aloittaa olisi puhiksesta. No aloitetaan sitten! Olen päätynyt siihen, että listaan kolme elokuvaa: yhden klassikon, yhden Bollywood-leffan ja yhden sellaisen, joka yllättää minut tuntevat.
1. Klassikko: Singin’ in the Rain (1952)
Gene Kelly, Donald O’Connor ja Debbie Reynolds tanssivat ja lauloivat suoraan sydämeeni jo ollessani pikkutyttö. Silloisesta elokuva-alasta vitsejä repivä lämminhenkinen musikaalikomedia sai minut nauramaan jatkuvasti (mykkäelokuvakohtaukset ovat aivan hervottomia!) ja kun en nauranut, katsoin lumoutuneena tanssi- ja laulukohtauksia. Gene Kellyn oma ”Singin’ in the Rain” kohtaus sai minut ihastumaan mieheen, joka niin iloisesti rakastuneena ja onnessaan lauloi ja tanssi kaatosateessa. Yksinkertaista mutta loistavaa!
2. Bollywood: Dilwale Dulhania Le Jayenge (1995)
Niin, totta kai pidän Bollywood-elokuvista, vaikken olekaan intialainen mutta sieltäpäin kuitenkin. Gotta keep the cliche alive people! Myönnän, että nykypäivänä näissä elokuvissa tuntuu olevan enemmän seksiä kuin ajatusta, mutta aina kerran pari vuodessa löytyy helmi tai kaksi. Suosikkeja on monta, mutta jos pitäisi valita yksi niin päädyn 90-luvun puoliväliin, jolloin elokuvat eivät olleet täynnä minihameisia näyttelijäntaitoja omaamattomia hupakkoja ja ylibodattuja korstoja vaan normaalien ihmisten näköisiä hahmoja, joihin saattoi samaistua.
Olkoon, kyseessä on rakkauselokuva, mutta ei mitään yliampuvaa draamaa, vaan aito ja hauska tarina tytöstä ja pojasta, jotka kasvavat Lontoossa ja jotka tapaavat interrail-matkalla ja rakastuvat yllättäen, tyttö (Simran – näyttelijänä Kajol) kun on jo kihloissa (oma isä on asian sopinut jo vuosikymmenen sitten) ja poika (Raj – näyttelijänä ShahRukh Khan) vannoutunut naistenmies. Kumpikin ymmärtää tapahtuneen vasta kotimatkalla erottuaan toisistaan. Simranin isä saa kuulla eikä konservatiivinen mies halua kuullakaan asiasta ja pakottaa perheen muuttamaan takaisin Intiaan, missä tytön häitä valmistellaan. Kuulostaako jo tylsältä stereotyyppiseltä tarinalta? Ehkä tarinan perusidea onkin suht-tavallinen, mutta elokuvan kulku, hauska käsikirjoitus ja päähenkilöiden välinen luonnollinen kemia tekevät siitä erityisen hyvän. Loppupuolisko keskittyy siihen, miten Raj seuraa perhettä Intiaan ja yrittää hurmata Simranin koko suvun olemalla ihana itsensä.
Tämän leffan jälkeen Raj-hahmosta tuli jokatytön unelmamies. Itse rakastuin Shah Rukh Khaniin (the king of Bollywood –tittelin haltija jo pitkään) jo 4-vuotiaana eikä tilanne ole paljoa siitä muuttunut. Kajol taas on Intian parhaita näyttelijättäriä parin viime vuosikymmenen ajalta. Edesmennyt Amrish Puri sopi Simranin isän rooliin kuin lumiaura Suomen hankiin. Lisäksi elokuvan biiseihin sisältyy kaunis “Tujhe Dekha To”.
3. Random valinta: Die Hard: With a Vengeance (1995)
Tiedän, edellisten perusteella et uskoisi, että tama kuuluu lempielokuviini. Mutta minkäs teet kun Bruce Willisin ja Samuel L. Jacksonin yhteistyö toimii niin hyvin. Myönnetään, loppua kohden en jaksa nykyisin enää keskittyä kuten kymmenellä ensimmäisellä katselukerralla, mutta alku Simon says – leikki pitää minut visusti sohvalla ja silmäni auki. Koomiset tilanteet naurattavat edelleen ja päähenkilöiden sarkasmi uppoaa. Jackson on loistava silmälasipäisenä kaupanomistajana, joka joutuu tahtomattaan mukaan pommilla uhkailevan kiristäjän peliin, jonka kohteena on Willisin mainiosti esittämä legendaarinen hahmo John McClane.
Siinäpä ne 
-Nabila B.
puhis
Tämä Die Hard pätkä on aivan loistava, ei yllätä lempparivalintana ollenkaan! Willis ja Jackson combo toimii aina takuuvarmasti, eikä unohtaa sovi myöskään edesmenneen Tony Halmeen sädehtivää roolisuoritusta “Romanina” – sykähdyttävää!
Kyllä!