Myönnän olevani jokseenkin nirso änkyrä, ja katson todella harvoin elokuvia esimerkiksi kannettavaltani junassa istuessa – tästä johtuen näkemieni elokuvien laatu korvaakin määrän. Tämä on yhtä varma tieto kuin se, että olen liikenteessä keskimääräistä parempi kuljettaja. Näille laatuelokuville yritän pyhittää yhden illan viikossa. Seuraava lause on kekseliäisyydessään kuin suoraan Demin kirjekaveripalstalta (jos siellä on sellainen, en tiedä): leffamakuni vaihtelee laidasta laitaan. Voin tyydyttää leffanälkääni laadukkaalla kauhuelokuvalla tai yhtä hyvin romanttisella komedialla. Top3-listan laatiminen lienee mahdoton tehtävä, joten seuraavaa kyhäelmää älkää sellaisena ottako. Kyseiset leffat vain ovat aivan pirun hyviä ja ansaitsevat siksi erityismaininnan.
The Big Lebowski (1998)
Coen-veljesten tuotannon parhaimmistoon kuuluva elokuva vyöryttää toinen toistaan hämärämpiä hahmoja ja kohtauksia katsojan mutusteltavaksi läkähdyttävään tahtiin. Rutiköyhän, pilveä polttelevan, valkovenäläisiä juovan ja keilailua harrastavan Jeffrey Lebowskin alias the Duden (Jeff Bridges) sekoittaminen samannimiseen, upporikkaaseen Korean sodan veteraaniin (David Huddleston) aloittaa psykedeelisen tapahtumasarjan, jossa the Dudeen ja hänen kaverkaksikkoon (John Goodman ja Steve Buscemi) törmäävät muun muassa puolukkapannukakkuja syövät nihilistit, Los Angelesin aikuisviihdeteollisuus, kidnapattu näyttelyvaimo ja äärifeministinen taide. Kidnappaustarina toimii elokuvassa lähinnä liimana, jolla ikimuistoiset kohtaukset ja hahmot yritetään sitoa edes jotenkin toisiinsa. Leffakokemuksena the Big Lebowski on huumaava kuin pornokeisari Jackie Treehornin valkovenäläinen – tosin tämän jälkeen ei luultavasti joudu poliisilaitokselle. Kulttileffa, ja syystä.
Gran Torino (2008)
Elokuvamaailman yli-ihmisen Clint Eastwoodin koskettava eepos amerikkalaisen unelman rappiosta. Eastwoodin itsensä näyttelemän sotaveteraanin, Walt Kowalskin, naapuriin muuttaa hmong-perhe, jonka pelkkä läsnäolo tuntuu olevan Waltille aluksi liikaa. Välit tuhoutuvat väliaikaisesti perheen nuorimmaisen, Thaon (Bee Vang), yritettyä Waltin rakkaan Ford Gran Torinon varastamista vanhempien poikien yllyttämänä. Anteeksiantoa pyytääkseen hmong-perhe komentaa Thaon auttamaan Waltia erilaisissa askareissa. Alkaa naapuruston ja suhteiden uudistaminen, jossa isänmaallisuus, konservatiivisuus ja siirtolaisten elämä ja ongelmat lähestyvät toisiaan. Erilaisuudesta tulee hyväksyttävä asia, ja lopulta omista sukulaisistaan vieraantuneesta Walt Kowalskista tulee hmong-perheen pelastaja. Gran Torino on elokuva vihasta ja ystävyydestä, ymmärryksestä ja rauhan löytämisestä – kiistatta yksi viime vuosien upeimpia teoksia.
Sideways (2004)
Miles (Paul Giamatti) on keski-ikäinen, harmaahko ja usein alakuloinen opettaja, joka rakastaa viiniä ja kirjoittamista. Hänen TV:stä tuttu kaverinsa Jack (Thomas Haden Church) on myös ehtinyt jo miehen ikään. Jackin lähestyessä uhkaavasti avioliiton portteja ystävykset päättävät tehdä viimeisen mahdollisen irtioton arjesta ja nauttia vapaudestaan – Kalifornian aurinko, viinitarhat ja naiset kutsuvat. Rättikattoinen Saab toimii kulkuneuvona Milesin ja Jackin matkalla, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin, vältellään Merlot-viiniä, ja harhaillaan elämän sivupoluilla. Elokuvan lämminhenkinen ja katkeransuloinen tunnelma pitää katsojan vahvasti otteessaan loppuun asti. Milesin ja Jackin elämää suuremman matkan pariin palaa mielellään. Sideways on malliesimerkki onnistuneen tarinankerronnan voimasta: koukuttava leffa ilman ydinräjähdyksiä ja raajoihin kiinnitettyjä konekivääreitä.
- Juho, leffailtavastaava